Helteisen, tosi kuuman kesän jälkeen, on kiva palata opiskelun arkirutineihin. Lukiolaisia on runsaasti ja runsaasti tuntuu tulevan linjalaisiakin. Linjat alkoivat pari viikkoa myöhemmin. Nyt tiistaina näemme heidät syömässä, kiertelemässä ja tutustumassa opistoon (joka on meille muille jo tuttu juttu ;-).
Tuutorit ovat tehneet hyvää työtä ja kaikki uudet lukiolaiset (ainakin melkein) ovat jo sinut asumisen ja opiskelun käytänteiden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa syksyyn ja kohti ylioppilaskirjoituksia, joiden parissa onnistumista odottaa 18 abiturienttia.
Ensimmäinen lukuvuoden kirjoittajaohjelma käynnistyy taas sekin toisen jakson alussa. Silloin perehdytään asiakirjoittamisen saloihin. Tämä on kolmannen lukuvuoden juttuja.
Myös teatterin tekeminen tuntuu tänä vuonna kiinnostavan monia ja sitä ollaan käynnistämässä kunhan saamme luvatut käsikirjoitukset dramatisoitaviksi. Näytelmiä täytynee tehdä kaksi, että kaikki pääsee osoittamaan näyttelemisen taitoja. Hyvä niin. Syksyn iloa kaikille.
tiistai 24. elokuuta 2010
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Meillä oikeus on olla huoleton (vielä hetken)
Hola !
On tullut aika kokeilla blogin päivittämistä näin ensimmäistä kertaa koko kesänä. Älkää olko vihaisia, me ei vaan oikein tiedetty onko se meidän hommaa vai ei mutta ilmeisesti se sitten on :D harmi ettei aikaisemmin älytty.
No niin, ollaan tässä nyt muiden tuutoreiden kanssa suloisasti ja jokseenkin sekavasti alustaneet Opistolle palaamista keskenämme armahan ja korvaamattoman facebookin avulla ! Vaikka joukkomme ei ole at the moment täysilukuinen, on varmaa että puuttuvat persoonat saavat tietoonsa asiat joita olemme käsitelleet, aina niin huolehtivaisten ystäviensä kautta of course. Tietenkin Opistolle saapumisen jälkeen pidetään vielä vähän kattavampi tuutor-palaveri, missä käydään (a)siat vielä kerran läpi ennen ykkösten saapumista.
Kuten kaikki päiviä laskevat (ja laskemattomatkin toivottavasti) tietävät, paluu ja saapuminen Opistolle tapahtuu maanantaina 9.8., tuutoreiden kohdalla klo 12 eteenpäin ja uusien ykkösten kohdalla klo 15 eteenpäin. Tuutoreilla onkin ensimmäiset kaksi päivää vähän ohjelmaa uusille ykkösille.
Ach, vanhat tutut maisemat, oma täyteensullottu vaatekaappi, ehtymätön lämmin vesi, viimeisen hetken stressi...
Sen verran mitä nyt tässä oon selville saanut, on kaikilla kesä mennyt ainakin suunnilleen hyvin. Toiset kärsivät väliaikaisesta leskeydestä, toiset äärimmäisestä tylsistymisestä ja toiset piinaavasta odotuksesta. Toivottavasti uudet ykköset ovat nauttineet kaikinpuolin kattavasta ja hyvin hyvin yleishyödyllisestä OLEVI-oppaasta, jonka parissa raadoimme kamelinselkämme katki mutta jonka tekemisestä suuresti iloitsimme, uskokaa tai älkää.
Kesä on ollut uskomattoman kuuma ja lyhyt. Johtuuko se vaan musta vai onko se tosiaan niin, että ne ala-asteen kesälomat oli ainakin 6 kk pitkiä... Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä nopeammin aika puksuttaa ohi ja sitä helpommin asiat jäävät tekemättä.
Nauttikaa viimeisestä suhteellisen vapaasta arkiviikosta (kellä on, kellä ei) ja kerätkää aivan hirmuisesti energiaa jaksaaksenne ainakin ne kaksi ekaa päivää Opistolla ;)
terveisin ainakin Rosku ja uskallan väittää että varmasti myös Mona, Marjo, Teea, Olavi, Johanna, Laura ja Aino (plus Hanna alempana)
Opistolle palaamiseen on enää sormilla laskettava määrä päiviä (koska olen tutor), ja henkilökohtaisesti, tämä on ensimmäinen kerta koulu-urani aikana kun kesäloman päättyessä iloinen siitä. Riemuissani itseasiassa!
Valitettavasti en voi antaa kaikkea kunniaa opettajille(vaikka he mainoita ovatkin, älkää pliis tappako!) vaan syy taitaa olla enemmänkin luokkahuoneiden ulkopuolella. Ensinnäkin, neljän muun ihmisen ja yhden rajallisen lämmityskattilan kanssa asuessani voin ilmoittaa, että kaipaan opiston suihkuja! Ennen opistolle tuloa pitkässä suihkussa käyminen ilman huonoa omaatuntoa oli minulle tuntematon käsite...
Kaipaan vapautta lähteä yökävelylle ja tunnetta, että saan tehdä asiat oman aikatauluni mukaisesti (lue: viime tipassa).
Kaipaan jopa epätoivoa joka syntyy kun tajuaa että olet istunut historian tunnilla jo kolme varttia ja vielä on vielä puolituntia jäljellä, etkä ole nukkunut edellisenä yönä.
Kaipaan ihmisiä. Tuntuu kummalliselta ajatella etten ole nähnyt koko kesänä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ihmisiä joista vielä opistolla olin pääsemättömissä.
Kaipaan monia muitakin asioita.
Mutta kohta kaipaus on takana, ja vanha rakas päänsärkymme opisto on jälleen ilonamme. Ah!
terveisin Hanna
Teretulemas !
On tullut aika kokeilla blogin päivittämistä näin ensimmäistä kertaa koko kesänä. Älkää olko vihaisia, me ei vaan oikein tiedetty onko se meidän hommaa vai ei mutta ilmeisesti se sitten on :D harmi ettei aikaisemmin älytty.
No niin, ollaan tässä nyt muiden tuutoreiden kanssa suloisasti ja jokseenkin sekavasti alustaneet Opistolle palaamista keskenämme armahan ja korvaamattoman facebookin avulla ! Vaikka joukkomme ei ole at the moment täysilukuinen, on varmaa että puuttuvat persoonat saavat tietoonsa asiat joita olemme käsitelleet, aina niin huolehtivaisten ystäviensä kautta of course. Tietenkin Opistolle saapumisen jälkeen pidetään vielä vähän kattavampi tuutor-palaveri, missä käydään (a)siat vielä kerran läpi ennen ykkösten saapumista.
Kuten kaikki päiviä laskevat (ja laskemattomatkin toivottavasti) tietävät, paluu ja saapuminen Opistolle tapahtuu maanantaina 9.8., tuutoreiden kohdalla klo 12 eteenpäin ja uusien ykkösten kohdalla klo 15 eteenpäin. Tuutoreilla onkin ensimmäiset kaksi päivää vähän ohjelmaa uusille ykkösille.
Ach, vanhat tutut maisemat, oma täyteensullottu vaatekaappi, ehtymätön lämmin vesi, viimeisen hetken stressi...
Sen verran mitä nyt tässä oon selville saanut, on kaikilla kesä mennyt ainakin suunnilleen hyvin. Toiset kärsivät väliaikaisesta leskeydestä, toiset äärimmäisestä tylsistymisestä ja toiset piinaavasta odotuksesta. Toivottavasti uudet ykköset ovat nauttineet kaikinpuolin kattavasta ja hyvin hyvin yleishyödyllisestä OLEVI-oppaasta, jonka parissa raadoimme kamelinselkämme katki mutta jonka tekemisestä suuresti iloitsimme, uskokaa tai älkää.
Kesä on ollut uskomattoman kuuma ja lyhyt. Johtuuko se vaan musta vai onko se tosiaan niin, että ne ala-asteen kesälomat oli ainakin 6 kk pitkiä... Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä nopeammin aika puksuttaa ohi ja sitä helpommin asiat jäävät tekemättä.
Nauttikaa viimeisestä suhteellisen vapaasta arkiviikosta (kellä on, kellä ei) ja kerätkää aivan hirmuisesti energiaa jaksaaksenne ainakin ne kaksi ekaa päivää Opistolla ;)
terveisin ainakin Rosku ja uskallan väittää että varmasti myös Mona, Marjo, Teea, Olavi, Johanna, Laura ja Aino (plus Hanna alempana)
Opistolle palaamiseen on enää sormilla laskettava määrä päiviä (koska olen tutor), ja henkilökohtaisesti, tämä on ensimmäinen kerta koulu-urani aikana kun kesäloman päättyessä iloinen siitä. Riemuissani itseasiassa!
Valitettavasti en voi antaa kaikkea kunniaa opettajille(vaikka he mainoita ovatkin, älkää pliis tappako!) vaan syy taitaa olla enemmänkin luokkahuoneiden ulkopuolella. Ensinnäkin, neljän muun ihmisen ja yhden rajallisen lämmityskattilan kanssa asuessani voin ilmoittaa, että kaipaan opiston suihkuja! Ennen opistolle tuloa pitkässä suihkussa käyminen ilman huonoa omaatuntoa oli minulle tuntematon käsite...
Kaipaan vapautta lähteä yökävelylle ja tunnetta, että saan tehdä asiat oman aikatauluni mukaisesti (lue: viime tipassa).
Kaipaan jopa epätoivoa joka syntyy kun tajuaa että olet istunut historian tunnilla jo kolme varttia ja vielä on vielä puolituntia jäljellä, etkä ole nukkunut edellisenä yönä.
Kaipaan ihmisiä. Tuntuu kummalliselta ajatella etten ole nähnyt koko kesänä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ihmisiä joista vielä opistolla olin pääsemättömissä.
Kaipaan monia muitakin asioita.
Mutta kohta kaipaus on takana, ja vanha rakas päänsärkymme opisto on jälleen ilonamme. Ah!
terveisin Hanna
Teretulemas !
maanantai 31. toukokuuta 2010
Moikka!Me tuutorit odotamme jo innolla sitä kun uudet pikkuotukset syksyllä saapuvat Opistolle. Olemme parin viime viikon aikana istuskelleet aulassa tervehtimässä ensimmäisiä haastatteluun tulleita.
Me kaksi, Teea ja Laura, olemme nauttineet viime viikkojen vaihtelevasta säästä sekä sisätiloissa että Opiston inspiroivalla pihamaalla. Vaikka pian alkaa kesäloma, vielä on edessä kokeita ja lyriikan kirjoittajaohjelmaa. Keskiviikkona suurin osa ykkösluokasta lähtee mukavalle mökkireissulle yhdeksi yöksi Einon tuvalle. Perjantaina on kevätjuhla ja sen jälkeen onkin aika hyvästellä kaverit kesän ajaksi.
Tässä kevään aikana olemme suunnitelleet kaikkea mukavaa kivaa tulevien ykkösten iloksi. Enää yksi tuutortapaaminen on jäljellä ennen kesää, ja syksyn suunnitelmat alkavat jo näyttää melko selkeiltä.
Seuraavaa lukuvuotta odotellen,
tuutorit Teea ja Laura
PS. Käy ihmeessä katsomassa kirjoittajalukion nettifoorumia! Vaikka foorumi onkin aika alussa, siellä voi esittää kysymyksiä ja keskustella mm. tuutoreiden kanssa.
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Arkielämän Tylypahka
Saara Soukola
kolumni "Rivien välissä" palstalla Oriveden Sanomissa 20.4.2010
Selviä kevään merkkejä on ilmassa. Paksun talvitakin saa vaihtaa kevyempään, kaduilta ovat lumet sulaneet ja linnun laulavat. Loma lähestyy, enää kaksi kuukautta lomaan, vain yksi jakso ja koeviikko pinnistettävinä. Voiton puolella ollaan ja reilusti. Tässä vaiheessa lukuvuotta onkin hyvä kerrata, mitä kaikkea uutta Opisto on tuonut elämääni.
Opisto on tiivis ja mukava yhteisö, jossa ilonsa ja surunsa joutuu väistämättä jakamaan jonkun kanssa. Alun hämmennyksen jälkeen siihen tottuu, samoin huoneen jakamiseen. Jos pitäisi valita paras asia, minkä Opisto on tuonut tullessaan, valitsisin luultavasti huonekaverini ja muut uudet ystävät. Olemme huonetoverini kanssa lähes kuin paita ja peppu. Emman kanssa on hauska viettää viikkonsa. Välillä vitsailemme ja nauramme kippurassa, mutta kun ärsyttää, on myös lupa tuulettaa.
Kotoa pois muuttaminen on myös auttanut minua itsenäistymään. Opistolla irtautuminen tapahtuu turvallisesti ja vähitellen. En ole täysin omillani, mutta opin kuitenkin huolehtimaan omista asioistani. Saan huoneen ja ateriat ilmaiseksi, joten en joudu elämään pelkillä makaroneilla. Minulla ei ole laskuja maksettavana, mutta rahankäyttöä on mietittävä, sillä matkat vievät paljon rahaa.
Kiitos jatkuvan matkustamisen, minusta on vihdoinkin tullut järkevä pakkaaja. Kyllästyttyäni valtavaan matkalaukkuuni, joka jäi aina kiinni käsinojiin bussissa, päätin, että tästä lähtien tämä tyttö selviää pelkällä repulla. Siitä lähtien olen kuljettanut mukanani vain tärkeimpiä tavaroita. Talvi on pakkaamisen kannalta hankalinta aikaa. Paksut neuleen vievät lähes kaiken tilan repusta, ja kun kaikki tarpeellinen on pakattu, saa jännittä meneekö vetoketju enää kiinni. Kelien lämmetessä vaatteetkin ohenevat ja reppuun jää joskus jopa tyhjää tilaa.
Lukuvuoden aikana olen oppinut uskomaan enemmän itseeni ja siihen, että oikeasti osaan. Tästä suuri kiitos kuuluu opettajille, jotka jaksavat olla aina kannustavia ja tukevat oppimista parhaansa mukaan. Pienen koulun etu on se, että opettajat ja oppilaat tuntevat toisensa paremmin kuin isossa lukiossa. Opettaja voi neuvoa oppilasta henkilökohtaisemmin, kun tietää mihin tämä mahdollisesti tähtää tulevaisuudessa.
Kirjoittajaohjelmista olen saanut paljon eväitä omaan kirjoittamiseeni. Vaikka minulla on vielä paljon varaa kehittyä, olen varmempi omista teksteistäni. Tärkein kirjoittamiseen liittyvä oppi, jonka olen Opistolla saanut, on se, että tekstin ei tarvitse heti onnistua. Monet asettuvat oikealle uralle vasta toisen kirjoituskerran jälkeen.
Vaikka Opisto onkin ihana paikka, ei kaikki ole aina niin ruusuista. Kahden kaupungin välillä reissaaminen on joskus uuvuttavaa, toisinaan haluaisin vain jäädä kotiin nukkumaan. Ystäviä näen paljon aikaisempaa harvemmin. Minä olen samassa kaupungissa vain viikonloppuisin, heillä on omat menonsa ja harrastuksensa. Ajan järjestäminen vie paljon energiaa, mutta se on myös sen arvoista. Perheen kanssa olisi mukava viettää aikaa enemmän, mutta toisaalta Opiston ansioista tulen paremmin toimeen vanhempieni kanssa. Vähäistä aikaa ei jaksa enää käyttää riitelyyn.
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen siihen, että päätin lähteä opiskelemaan muualle. Opisto on kuin arkielämän Tylypahka, enkä kadu valintaani hetkeäkään.
kolumni "Rivien välissä" palstalla Oriveden Sanomissa 20.4.2010
Selviä kevään merkkejä on ilmassa. Paksun talvitakin saa vaihtaa kevyempään, kaduilta ovat lumet sulaneet ja linnun laulavat. Loma lähestyy, enää kaksi kuukautta lomaan, vain yksi jakso ja koeviikko pinnistettävinä. Voiton puolella ollaan ja reilusti. Tässä vaiheessa lukuvuotta onkin hyvä kerrata, mitä kaikkea uutta Opisto on tuonut elämääni.
Opisto on tiivis ja mukava yhteisö, jossa ilonsa ja surunsa joutuu väistämättä jakamaan jonkun kanssa. Alun hämmennyksen jälkeen siihen tottuu, samoin huoneen jakamiseen. Jos pitäisi valita paras asia, minkä Opisto on tuonut tullessaan, valitsisin luultavasti huonekaverini ja muut uudet ystävät. Olemme huonetoverini kanssa lähes kuin paita ja peppu. Emman kanssa on hauska viettää viikkonsa. Välillä vitsailemme ja nauramme kippurassa, mutta kun ärsyttää, on myös lupa tuulettaa.
Kiitos jatkuvan matkustamisen, minusta on vihdoinkin tullut järkevä pakkaaja. Kyllästyttyäni valtavaan matkalaukkuuni, joka jäi aina kiinni käsinojiin bussissa, päätin, että tästä lähtien tämä tyttö selviää pelkällä repulla. Siitä lähtien olen kuljettanut mukanani vain tärkeimpiä tavaroita. Talvi on pakkaamisen kannalta hankalinta aikaa. Paksut neuleen vievät lähes kaiken tilan repusta, ja kun kaikki tarpeellinen on pakattu, saa jännittä meneekö vetoketju enää kiinni. Kelien lämmetessä vaatteetkin ohenevat ja reppuun jää joskus jopa tyhjää tilaa.
Lukuvuoden aikana olen oppinut uskomaan enemmän itseeni ja siihen, että oikeasti osaan. Tästä suuri kiitos kuuluu opettajille, jotka jaksavat olla aina kannustavia ja tukevat oppimista parhaansa mukaan. Pienen koulun etu on se, että opettajat ja oppilaat tuntevat toisensa paremmin kuin isossa lukiossa. Opettaja voi neuvoa oppilasta henkilökohtaisemmin, kun tietää mihin tämä mahdollisesti tähtää tulevaisuudessa.
Kirjoittajaohjelmista olen saanut paljon eväitä omaan kirjoittamiseeni. Vaikka minulla on vielä paljon varaa kehittyä, olen varmempi omista teksteistäni. Tärkein kirjoittamiseen liittyvä oppi, jonka olen Opistolla saanut, on se, että tekstin ei tarvitse heti onnistua. Monet asettuvat oikealle uralle vasta toisen kirjoituskerran jälkeen.
Vaikka Opisto onkin ihana paikka, ei kaikki ole aina niin ruusuista. Kahden kaupungin välillä reissaaminen on joskus uuvuttavaa, toisinaan haluaisin vain jäädä kotiin nukkumaan. Ystäviä näen paljon aikaisempaa harvemmin. Minä olen samassa kaupungissa vain viikonloppuisin, heillä on omat menonsa ja harrastuksensa. Ajan järjestäminen vie paljon energiaa, mutta se on myös sen arvoista. Perheen kanssa olisi mukava viettää aikaa enemmän, mutta toisaalta Opiston ansioista tulen paremmin toimeen vanhempieni kanssa. Vähäistä aikaa ei jaksa enää käyttää riitelyyn.
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen siihen, että päätin lähteä opiskelemaan muualle. Opisto on kuin arkielämän Tylypahka, enkä kadu valintaani hetkeäkään.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Erisllishaku kirjoittajalukioon alkoi
Epävirallista ja sekalaista tietoa , myös ironista, saat eri keskusteluryhmien rönsyävistä keskusteluista hakusanalla kirjoittajalukio. Jos kaipaat "virallista" tietoa tai sinulla on kysymyksiä, voit lähettää postia kirjoittajalukio(miuku)kvs.fi. Myös tutorit vastaavat kysymyksiisi tutorit(miuku)kvs.fi. Soittaakin voit; puhelinvaihde 0207 511511 kääntää puhelun meille Muista myös nettisivut www.kirjoittajalukio.fi.
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Tule tutustumaan kirjoittajalukioon ja opistoon
Kevät ja hakuaika kirjoittajalukioon lähestyy. Vierailijoita on käynyt tähän mennessä kiitettävästi. Opistoonhan voi tutustua etukäteen melkein milloin vain. Soitto etukäteen, niin lupaamme järjestää aikaa ja esitellä paikkoja ja opistoa. Meille olisi mieluisaa jos myös vanhemmat pääsisivät mukaan tutustumiskierrokselle.
Keväällä alkaa myös nykyisten ykkösten tutorkoulutus. He toimivat jatkossa tulevien opiskelijoiden tukena ja turvana. Todennäköisesti he jatkossa myös kirjoittelevat tähän blogiin ajatuksiaan ja mietteitään.
Keväällä alkaa myös nykyisten ykkösten tutorkoulutus. He toimivat jatkossa tulevien opiskelijoiden tukena ja turvana. Todennäköisesti he jatkossa myös kirjoittelevat tähän blogiin ajatuksiaan ja mietteitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)