Helteisen, tosi kuuman kesän jälkeen, on kiva palata opiskelun arkirutineihin. Lukiolaisia on runsaasti ja runsaasti tuntuu tulevan linjalaisiakin. Linjat alkoivat pari viikkoa myöhemmin. Nyt tiistaina näemme heidät syömässä, kiertelemässä ja tutustumassa opistoon (joka on meille muille jo tuttu juttu ;-).
Tuutorit ovat tehneet hyvää työtä ja kaikki uudet lukiolaiset (ainakin melkein) ovat jo sinut asumisen ja opiskelun käytänteiden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa syksyyn ja kohti ylioppilaskirjoituksia, joiden parissa onnistumista odottaa 18 abiturienttia.
Ensimmäinen lukuvuoden kirjoittajaohjelma käynnistyy taas sekin toisen jakson alussa. Silloin perehdytään asiakirjoittamisen saloihin. Tämä on kolmannen lukuvuoden juttuja.
Myös teatterin tekeminen tuntuu tänä vuonna kiinnostavan monia ja sitä ollaan käynnistämässä kunhan saamme luvatut käsikirjoitukset dramatisoitaviksi. Näytelmiä täytynee tehdä kaksi, että kaikki pääsee osoittamaan näyttelemisen taitoja. Hyvä niin. Syksyn iloa kaikille.
tiistai 24. elokuuta 2010
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Meillä oikeus on olla huoleton (vielä hetken)
Hola !
On tullut aika kokeilla blogin päivittämistä näin ensimmäistä kertaa koko kesänä. Älkää olko vihaisia, me ei vaan oikein tiedetty onko se meidän hommaa vai ei mutta ilmeisesti se sitten on :D harmi ettei aikaisemmin älytty.
No niin, ollaan tässä nyt muiden tuutoreiden kanssa suloisasti ja jokseenkin sekavasti alustaneet Opistolle palaamista keskenämme armahan ja korvaamattoman facebookin avulla ! Vaikka joukkomme ei ole at the moment täysilukuinen, on varmaa että puuttuvat persoonat saavat tietoonsa asiat joita olemme käsitelleet, aina niin huolehtivaisten ystäviensä kautta of course. Tietenkin Opistolle saapumisen jälkeen pidetään vielä vähän kattavampi tuutor-palaveri, missä käydään (a)siat vielä kerran läpi ennen ykkösten saapumista.
Kuten kaikki päiviä laskevat (ja laskemattomatkin toivottavasti) tietävät, paluu ja saapuminen Opistolle tapahtuu maanantaina 9.8., tuutoreiden kohdalla klo 12 eteenpäin ja uusien ykkösten kohdalla klo 15 eteenpäin. Tuutoreilla onkin ensimmäiset kaksi päivää vähän ohjelmaa uusille ykkösille.
Ach, vanhat tutut maisemat, oma täyteensullottu vaatekaappi, ehtymätön lämmin vesi, viimeisen hetken stressi...
Sen verran mitä nyt tässä oon selville saanut, on kaikilla kesä mennyt ainakin suunnilleen hyvin. Toiset kärsivät väliaikaisesta leskeydestä, toiset äärimmäisestä tylsistymisestä ja toiset piinaavasta odotuksesta. Toivottavasti uudet ykköset ovat nauttineet kaikinpuolin kattavasta ja hyvin hyvin yleishyödyllisestä OLEVI-oppaasta, jonka parissa raadoimme kamelinselkämme katki mutta jonka tekemisestä suuresti iloitsimme, uskokaa tai älkää.
Kesä on ollut uskomattoman kuuma ja lyhyt. Johtuuko se vaan musta vai onko se tosiaan niin, että ne ala-asteen kesälomat oli ainakin 6 kk pitkiä... Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä nopeammin aika puksuttaa ohi ja sitä helpommin asiat jäävät tekemättä.
Nauttikaa viimeisestä suhteellisen vapaasta arkiviikosta (kellä on, kellä ei) ja kerätkää aivan hirmuisesti energiaa jaksaaksenne ainakin ne kaksi ekaa päivää Opistolla ;)
terveisin ainakin Rosku ja uskallan väittää että varmasti myös Mona, Marjo, Teea, Olavi, Johanna, Laura ja Aino (plus Hanna alempana)
Opistolle palaamiseen on enää sormilla laskettava määrä päiviä (koska olen tutor), ja henkilökohtaisesti, tämä on ensimmäinen kerta koulu-urani aikana kun kesäloman päättyessä iloinen siitä. Riemuissani itseasiassa!
Valitettavasti en voi antaa kaikkea kunniaa opettajille(vaikka he mainoita ovatkin, älkää pliis tappako!) vaan syy taitaa olla enemmänkin luokkahuoneiden ulkopuolella. Ensinnäkin, neljän muun ihmisen ja yhden rajallisen lämmityskattilan kanssa asuessani voin ilmoittaa, että kaipaan opiston suihkuja! Ennen opistolle tuloa pitkässä suihkussa käyminen ilman huonoa omaatuntoa oli minulle tuntematon käsite...
Kaipaan vapautta lähteä yökävelylle ja tunnetta, että saan tehdä asiat oman aikatauluni mukaisesti (lue: viime tipassa).
Kaipaan jopa epätoivoa joka syntyy kun tajuaa että olet istunut historian tunnilla jo kolme varttia ja vielä on vielä puolituntia jäljellä, etkä ole nukkunut edellisenä yönä.
Kaipaan ihmisiä. Tuntuu kummalliselta ajatella etten ole nähnyt koko kesänä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ihmisiä joista vielä opistolla olin pääsemättömissä.
Kaipaan monia muitakin asioita.
Mutta kohta kaipaus on takana, ja vanha rakas päänsärkymme opisto on jälleen ilonamme. Ah!
terveisin Hanna
Teretulemas !
On tullut aika kokeilla blogin päivittämistä näin ensimmäistä kertaa koko kesänä. Älkää olko vihaisia, me ei vaan oikein tiedetty onko se meidän hommaa vai ei mutta ilmeisesti se sitten on :D harmi ettei aikaisemmin älytty.
No niin, ollaan tässä nyt muiden tuutoreiden kanssa suloisasti ja jokseenkin sekavasti alustaneet Opistolle palaamista keskenämme armahan ja korvaamattoman facebookin avulla ! Vaikka joukkomme ei ole at the moment täysilukuinen, on varmaa että puuttuvat persoonat saavat tietoonsa asiat joita olemme käsitelleet, aina niin huolehtivaisten ystäviensä kautta of course. Tietenkin Opistolle saapumisen jälkeen pidetään vielä vähän kattavampi tuutor-palaveri, missä käydään (a)siat vielä kerran läpi ennen ykkösten saapumista.
Kuten kaikki päiviä laskevat (ja laskemattomatkin toivottavasti) tietävät, paluu ja saapuminen Opistolle tapahtuu maanantaina 9.8., tuutoreiden kohdalla klo 12 eteenpäin ja uusien ykkösten kohdalla klo 15 eteenpäin. Tuutoreilla onkin ensimmäiset kaksi päivää vähän ohjelmaa uusille ykkösille.
Ach, vanhat tutut maisemat, oma täyteensullottu vaatekaappi, ehtymätön lämmin vesi, viimeisen hetken stressi...
Sen verran mitä nyt tässä oon selville saanut, on kaikilla kesä mennyt ainakin suunnilleen hyvin. Toiset kärsivät väliaikaisesta leskeydestä, toiset äärimmäisestä tylsistymisestä ja toiset piinaavasta odotuksesta. Toivottavasti uudet ykköset ovat nauttineet kaikinpuolin kattavasta ja hyvin hyvin yleishyödyllisestä OLEVI-oppaasta, jonka parissa raadoimme kamelinselkämme katki mutta jonka tekemisestä suuresti iloitsimme, uskokaa tai älkää.
Kesä on ollut uskomattoman kuuma ja lyhyt. Johtuuko se vaan musta vai onko se tosiaan niin, että ne ala-asteen kesälomat oli ainakin 6 kk pitkiä... Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä nopeammin aika puksuttaa ohi ja sitä helpommin asiat jäävät tekemättä.
Nauttikaa viimeisestä suhteellisen vapaasta arkiviikosta (kellä on, kellä ei) ja kerätkää aivan hirmuisesti energiaa jaksaaksenne ainakin ne kaksi ekaa päivää Opistolla ;)
terveisin ainakin Rosku ja uskallan väittää että varmasti myös Mona, Marjo, Teea, Olavi, Johanna, Laura ja Aino (plus Hanna alempana)
Opistolle palaamiseen on enää sormilla laskettava määrä päiviä (koska olen tutor), ja henkilökohtaisesti, tämä on ensimmäinen kerta koulu-urani aikana kun kesäloman päättyessä iloinen siitä. Riemuissani itseasiassa!
Valitettavasti en voi antaa kaikkea kunniaa opettajille(vaikka he mainoita ovatkin, älkää pliis tappako!) vaan syy taitaa olla enemmänkin luokkahuoneiden ulkopuolella. Ensinnäkin, neljän muun ihmisen ja yhden rajallisen lämmityskattilan kanssa asuessani voin ilmoittaa, että kaipaan opiston suihkuja! Ennen opistolle tuloa pitkässä suihkussa käyminen ilman huonoa omaatuntoa oli minulle tuntematon käsite...
Kaipaan vapautta lähteä yökävelylle ja tunnetta, että saan tehdä asiat oman aikatauluni mukaisesti (lue: viime tipassa).
Kaipaan jopa epätoivoa joka syntyy kun tajuaa että olet istunut historian tunnilla jo kolme varttia ja vielä on vielä puolituntia jäljellä, etkä ole nukkunut edellisenä yönä.
Kaipaan ihmisiä. Tuntuu kummalliselta ajatella etten ole nähnyt koko kesänä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ihmisiä joista vielä opistolla olin pääsemättömissä.
Kaipaan monia muitakin asioita.
Mutta kohta kaipaus on takana, ja vanha rakas päänsärkymme opisto on jälleen ilonamme. Ah!
terveisin Hanna
Teretulemas !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)