Atte Viheriälä
Harjoitus; tehty kertovat tekstit kirjoittajaohjelmassa
Talvi oli antanut puskille ja puille valkoisen kuurapeitteen, kuin henkäyksestä sulavan karvaturkin. Keinut ja kiikuslaudat kimalsivat käyttämättöminä tuota samaa kerrastoa. Vahvasti lumeen hautautunut puiston hiekkakenttä sai toimia sairaalan petinä ja tämä nuori tyttö – Tainanakin tunnettu – oli kätilönä jonkin puhtaan synnytyksessä. Ei sittenkään, pikemminkin hän oli tarinan luoja tai taiteilija, joka tiedostamattan veisti uutta elämää.
Käsi kättä vasten, jalka jalkaa vasten, selkä selkään ja päätkin yhdessä, niitä heiluttaen, liikuttaen sai Taina maailman yksinkertaisimmalla tanssilla aikaan puhtaan luomuksensa. Koskemattomuuden ja samalla täydellisen kosketuksen symboli ja ruumiillistuma, kaunis lumienkeli makasi maassa kun hän nousi sen päältä.
Taina oli vieläpä niin kiltti, että hän soi lumienkelille tunnon lisäksi kaikki muutkin maalliset aistit. Instrumentteina olivat hänen omat hentoiset sormensa, joilla hän muovasi täysin kalpealle hahmolle kasvot. Nimettömillään hän sai aikaan vaatimattoman näköiset, mutta toimivat korvat. Kahdesta peukalon painalluksesta muodostuivat sen pehmeät silmät. Pikkurillin ohuet päät sallivat pienten sierainten kovertamisen. Mutta suuta hän ei saanut tehtyä, äkillinen äitihahmon huudahdus puiston reunalla pysäytti Tainan etusormen.
”Taina! Nyt mennään!”
”Ei ihan vielä äiti. Kohta!”
”Ei kun nyt heti Taina, meillä on kiire! Isä odottaa kotona.”
”Mut äiti, äiti! Mun pitää tehdä lumienkelille vielä suu!”
”Voit tehdä sen myöhemmin, vaikka huomenna. Tules jo!”
Vastahakoisesti Taina nousi ja jätti lapsensa yksin maahan makaamaan. Lumienkeli kuuli korvillaan nuoren tytön etääntyvien talvikenkien narskunan pakkaslumessa. Se ei enää voinut haistaa luojansa juuri pestyn talvihaalarin tuoksua. Silmillään se näki harmaan taivaan ja sieltä laskeutuvat lumihiutaleet, jotka peittäisivät sen näkymättömiin jo iltaan mennessä. Mutta suutaan se ei voinut käyttää, sitä sillä ei ollut. Ilman suuta se ei voinut huutaa tekijäänsä, Tainaa takaisin auttamaan.
Ja jo iltaan mennessä se hukkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti