Matkani tyhjyyteen

Janita Oinonen
Harjoitus; tehty kertovat tekstit kirjoittajaohjelmassa


Minä kuulen meteliä.
Ympärilleni kietoutuvaa melua.
Melu sitoo minut kuin narun.
Makaan alastomana lattialla.
Ahdistuneena.
Tahdon pakoon.
Haluan turvaan.
Kerään viimeiset voimat itsestäni, kuin sirpaleet rikkoutuneesta peilistäni.
Tasaan hengitykseni.
Rauhoitun…
hetkihetkeltä enemmän.
Teen matkan.
Teen matkani liikkumatta, pelkäämättä, pois melun keskeltä.
Matkani alkaa valoista, metelistä, ahdistuksesta, ihmisten paljoudesta.
Kauhustakin.
Mutta päättyy hiljaisuuteen, pimeyteen, kauneuteen.
Ainakin uskon niin.
Matkani aikana kasvatan sieluni ympärille kuoren,
kovan ja helmistä tehdyn panssarin.
Meteli hakkaa kuortani.
Lyö siihen pieniä säröjä.
Lyön metelin yhdellä varmalla liikkeellä kauemmaksi itsestäni.
En anna minkään turhan tulla matkani tielle.
Riisun itseni vaatimuksista, odotuksista ja katseista.
Matkani varrella heittelen ne polun pieleen jota kuljen.
Matkalleni en ota mitään mukaan.
Matkani on tyhjyys ja yksinkertaisuus.
Oletko sinä löytänyt tiesi hiljaisuuteen?
Oletko etsinyt pimeydestä sävelet jota voit laulaa yksin tyhjyydessäsi.
Kenenkään kuulematta.
Kenenkään piittaamatta.
Voitko kuvitella sen metelin jossa minä nyt elän?
Ne tuskaiset huudot jotka yrittävät kiiriä kohti hiljaisuutta, mutta vetäytyvät vääjäämättä kohti kaaosta
Lyön päätäni pariin otteeseen näppäimistöön.
Normaalisti nauttisin kumahduksesta jonka ontto pääni päästää kun sitä lyö näppäimistöön.
Nyt koen sen olevan sodan uhka.
Merkki heikkoudesta.
Äänetkin nauravat minulle.
Muuttuvat hiekaksi kengissäni joilla haluan tehdä matkaani tyhjyyteen.
Aiheuttavat jännetuppitulehduksen tästä kaikesta kirjaimien paosta.
Tiedätkö mistä puhun?
Lakkaa tietämästä!
Se on askel poispäin tyhjyydestä.
Tyhjyys on tietämättömyyden ystävä.
Tyhjyydessä et tarvitse mitään muuta kuin tiedon siitä, että olet siellä.
Sano minulle jos keksit jotain muuta mitä tarvitset.
Voit tuoda sen mukanasi tyhjyyteen,
voimme jopa tutkia sitä yhdessä,
mutta vain jos muistat olla hiljaa,
sillä tyhjyyshän on hiljaisuutta.
Ainakin oletan sen olevan.
Oletan sen olevan tyhjyyttä ja pimeyttä.
Mutta mitä minä tiedän?
En ole koskaan ehtinyt sinne asti.